Kuinka ihmiskunnan ' tapa suhtautua Jumalaan muuttui 1.Mooseksen kirjan 4:26: ssa?

_{[ Huomautus : Jon Ericsonin neuvo ja muokkaus kysymykseen, johon tämä oli alkuperäinen vastaus, tämä vastaus on siirretty pienillä muokkauksilla osoitteesta täällä , johtuen kysymykseen tehdyistä muokkauksista, jotta se ei olisi kopio tästä kysymyksestä.]}

Opinnäytetyö

Jahven nimen huutaminen tarkoittaa, että setit alkoivat harjoittaa Jumalan julkista , yhteisöllistä palvontaa.

Per David Reese

Kuulin alun perin tästä Genesis 5 -saarnassa (ei hänen saarnassaan 4: 17-26), kirjoittanut pastori David Reese. (Koko saarnasi on hyvä, mutta siirry noin 11 minuuttiin, jos haluat päästä oikeaan osaan.) Pastori Reese huomauttaa (epäilemättä Calvinin ja Vosin seurauksena), että lause on synekdoki koko Jumalan palvonnalle:

Tämä lause … on melkein varmasti viitaten julkiseen, yrityssanaan olevaan Jumalan sanaan, koska se yhdistetään yleensä … muihin Raamatun julkisen palvonnan tekoihin.

Sitten hän mainitsee seuraavat kohdat. Muista seuraavassa kohdassa, että hän matkusti Lootin ja hyvin suuren (useita satoja) kotitalouden kanssa:

Sieltä [Abraham] jatkoi kukkuloita Beetelistä itään ja pystytti telttansa, Betelin lännessä ja Ain itään. Siellä hän rakensi alttarin Herralle ja huusi Herran nimeä. —Mooseksen kirja 12: 8

Huomaa seuraavassa kohdassa ”kutsu nimeä” ja ”palvojia”:

Silloin puhdistan kansojen huulet,
että kaikki heistä huutavat avuksi Herran nimeä
ja palvelevat häntä rinta rinnan.
Kusin jokien tuolta puolelta
palvojini, hajaantuneet kansani,
tuovat minulle uhreja. —Sephaniah 3: 9-10

Ja vastaavasti:

aion nosta pelastuskuppi
ja huuda Herran nimeä.
Minä täytän lupaukseni Herralle
koko hänen kansansa edessä. —Psalmit 116: 13-14

Monet muut psalmit käyttävät ilmausta samalla tavalla.

John Calvin

Calvin näyttää olevan eri mieltä. Jos ymmärrän hänet oikein, hän sanoo, että kolmannessa sukupolvessa oli riittävästi tosi Jumalan palvojia, että julkisilla kokouksilla oli merkitystä:

Aadam ja Eeva muutaman muun lapsineen olivat itse tosi Jumalan palvojia … Voimme helposti päätellä, että Seth oli oikeamielinen ja uskollinen Jumalan palvelija. Ja kun hänelle syntyi poika, kuten hänen itsensä, ja hänellä oli oikein perustettu perhe, kirkon kasvot alkoivat näkyä selvästi, ja Jumalan palvonta perustettiin, mikä saattoi jatkaa jälkeläisiä.

JG: tä kohti Vos

Tämän selittää myös J.G. Vos Genesiksen kommenteissaan (109):

Tämä ei tarkoita, että usko Jehovaan, lunastavan armon liittojumalaan, alkoi ensin Enos. Se tarkoittaa vain, että Jehovan virallinen julkinen palvonta alkoi tuolloin. Uskonto Jehovaan alkoi Aadamista ja Eevasta. Kolmanteen sukupolveen, suunnilleen Enoksen syntymän aikaan, oli syntynyt säännöllisiä julkisia kokoontumisia Jehovan palvontaan.

Ja

Voimme uskoa, että tämä ”Herran nimen huutaminen” tapahtui viikoittaisena sapattina ja että se sisälsi rukouksen ja uhraamisen. Mutta emme uskalla spekuloida.

Nimetäänkö Jumala?

Jon Ericson ja Amichai ovat nostaneet esiin mielenkiintoisia seikkoja vastauksessaan. , mutta minun on oltava eri mieltä heidän johtopäätöksestään, että ihmiset alkoivat kutsua häntä ensin Jahveksi tänä aikana. Rinnakkaisuus on tärkeää tunnistaa eksegesisissä, erityisesti heprealaisten tekstien kohdalla, ja epäilemättä polyteismi alkoi olla noin tällä hetkellä.(Luulen, että on syytä väittää, että Jumala ei paljastanut itseään Jahvena vasta Mooseksen aikaan, mutta se on tämän vastauksen ulkopuolella.)

Vaikka välillä on jonkinlainen rinnakkaisuus ”kutsui hänen nimeään” vastaan ”kutsui hänen nimeään”, epäjatkuvuus on merkittävä. Tarkistin hepreankielisessä raamatussa varmistaakseni, että tämä ei ollut vain käännöskysymys, eikä niin. Verbi on eri tavalla kuin kahdessa tapauksessa (tosin kyllä, se on sama verbi), ja Enoshin tapauksessa sanaa nimi edeltää suora objektimerkki ( אֶת־שְׁמוֹ ); kun taas kun Jahve mainitaan, nimen edessä on todellakin prepositio ( בְּשֵׁם ). Jon ja Amichai ovat lukeneet liikaa näennäiseen rinnakkaisuuteen. Pastori Reese saarnassaan 4: 17-26 käsittelee Enoshin merkitystä, ja vahvempi (antiteettinen) rinnakkaisuus on Kainin pojan Enokin kanssa.

(Suurin vastalauseeni heidän kannastaan on, että Jumala on Hän ei koskaan nimeä miestä. Hän nimeää itsensä heille. Se on raamatullisesti teologisesti merkittävää, mutta ylittää tämän viran laajuuden. En myöskään ole samaa mieltä siitä, että kutsuminen häntä Jahveksi on etäisyyden merkki; nimi on liiton ja kuin, intiimi, vaikka äärimmäisen pyhä .)

Muita huomioitavia asioita

Abel ja jopa Cain e oli jo ollut Herran palvoja (jakeet 3-4). Siksi, vaikka et olisikaan samaa mieltä Calvinin kanssa Aadamista ja Eevasta (jos et kuuntele enemmän pastori Reesen saarnoja; aihe ei ole vähäpätöinen), tämä ei voi yksinkertaisesti tarkoittaa, että se oli ensimmäinen kerta sitten syksyllä kukaan oli palvonut Herraa lainkaan.

Se ei tarkoita, että ihmisten olisi nyt mentävä Jumalan luokse; se on jo kumottu viikunanlehtien epäonnistumisesta, eläinten irtoamisesta ”veri, joka tarjoaa suojan Aadamin ja Eevan häpeästä ja radikaalisesta pahuudesta, kun naisen esikoinen osoittautui Saatanan siemeneksi ja naisen siementen tappajaksi eikä Saatanan siementen tappajaksi.

Päätelmä

Tämä lause ymmärretään parhaiten osoittamaan julkista, yhteisöllistä Jumalan palvontaa.

Kommentit

• Sensus plenior -ohjelmassa havaitaan, että Jumala oli sanonut tekevänsä ihmisen kuvaksi ja kaltaiseksi, mutta kuitenkin vain tekevän hänet kuvakseen. Samankaltaisuus oli täydellinen vasta luvun 5 alussa. UT puhuu: Kristus on nimenomainen Jumalan kuva, ja meidät (hänen morsiamensa) on tarkoitus olla hänen kaltaisiaan. Gen 2: n 5-5 kertomus osoittaa Kristuksen kuoleman Abelissa, hänen ylösnousemuksensa Sethissä, ja hänen morsiamensa ja lapsensa palvovat sitten Jumalaa kunnolla, kun he kutsuvat hänen nimeään.
• Heprealainen sana ” nimi ” tarkoittaa myös ” mainetta ”. Jumalan nimen turvautuminen vetoaa hänen maineeseensa. Se kutsuu Jumalaa olemaan Jumala. Se on tunnustus siitä, että hän yksin on Jumala. Roomalaiskirjeen 1:18, jäljempänä sanotaan, että Jumalan ’ viha paljastuu, kun ihmiset eivät tunnusta häntä Jumalaksi. Joten EI huutaa hänen nimeään, on huono asia.

Ensin huomaan, että on olemassa rinnakkaisuus jakeen ensimmäisen puoliskon välillä:

Sethille syntyi myös poika, ja hän soitti nimensä Enosh.

Ja toinen:

Tuolloin ihmiset alkoivat kutsu Herran nimeä . ( 1. Mooseksen kirja 4:26 ESV )

Sanat qara ” < 07121> ”kutsu” ja shem < 08034 ”nimi” toistetaan, mikä osoittaa, että ensimmäisen ja toisen tapahtuman välillä on yhteys. Ja samaa kaavaa käytetään Setin nimeämiseen 1.Mooseksen kirjan 4:25 ( ESV ):

Ja Adam tunsi jälleen vaimonsa, ja tämä synnytti pojan ja kutsui hänen nimi Sethiä, sillä hän sanoi: ”Jumala on nimittänyt minulle toisen jälkeläisen Abelin sijasta, sillä Kain tappoi hänet.”

(En tiedä tarpeeksi kielioppia tietääkseen, tekevätkö heprealaisten merkkien muunnelmat tämän havainnon vai ei. Korjaa minut, jos kielen tietämättömyyteni on johtanut minut harhaan.)

---

Toinen asia, jonka huomaan, on se, että tämä merkitsee Mooseksen kirjan osan loppua. joka alkaa takaisin luvusta 2. Seuraava osa alkaa yhteenvedolla kaikesta alusta Sethin syntymään. Mooseksen kirja 5: 1-3 ( ESV ):

Tämä on kirjan Aadamin sukupolvet. Kun Jumala loi ihmisen, hän teki hänet Jumalan kaltaiseksi.Mies ja nainen hän loi heidät, ja siunasi heitä ja nimitti heidät mieheksi, kun heidät luotiin. Kun Adam oli elänyt 130 vuotta, hän syntyi pojaksi omassa kuvassaan, kuvansa mukaan, ja antoi hänelle nimen Seth.

Tätä seuraa sukututkimus (jota ei ”käytetä kaavaa) Nooan perheeseen asti. Mooseksen kirja 5: 28–29 ( ESV ):

Kun Lamech oli elänyt 182 vuosia hän sai pojan ja kutsui nimensä Nooaa sanoen: ”Herran kiroamasta maasta tämä tuo meille helpotusta työstämme ja kätemme tuskallinen vaiva. ”

---

Yhdistämällä nämä kaksi havaintoa yhteen, ehdotan, että ihmiset antoivat ensin Jumalalle nimen. Se on epätavallista, koska ennen sitä henkilö, joka ”vanhenteli” (tai loi Jumalan tapauksessa Aadamille ja Eevalle) toisen, antoi heidän jälkeläisensä nimen. Pojat eivät nimeä omia isiään. (Tai ainakaan heillä ei ole auktoriteettia.) Joten tämä rivi saattaa osoittaa, että maailmassa on jotain ylösalaisin. (Muistutin lasten kirjasta, Wacky Wednesday , jossa vauvat työntävät vanhempiaan rattailla.)

Se päättää niin alkaneen osan (tai kirjan). lupaava, negatiivisesti. Kun otetaan huomioon Kainin elämä, joka päättää osan, se näyttää sopivalta otsikosta.

Mahdollinen syy, miksi heidän on ehkä aloitettava Herran nimeäminen tällä hetkellä, on se, että ihmiskunnan suhde Jumalaan oli kasvanut jopa Ehkä, kuten tämä vastaus ehdottaa, heillä oli muita ”jumalia”, joten Herrasta tuli vain yksi monista palvonnan kohteista. Tai he yksinkertaisesti saattaa olla lopettanut puhumisen Herran kanssa kasvoista kasvoihin, kuten Aadam teki, jolloin heidän on ”kiinnitettävä Hänen huomionsa” kutsumalla Hänen nimeään.

Vaikuttaa joka tapauksessa vaikealta perustella lauseen kääntämistä. ”palvontana” tai ”vedota”, kun samaa sanaa käytetään toistuvasti tarkoittamaan ”kutsu”. Vaikuttaa siltä, että kääntäjät tunsivat ihmisen jännityksen antamalla Jumalalle nimen ja ratkaisivat sen ennenaikaisesti. >

Tämä lause osoittaa, että ihmiskunnan suhde Jumalaan eteni silloin, etkä yhtäkkiä alkoi palvoa Herraa.

Kommentit

• Esität tässä mielenkiintoisia seikkoja, mutta olen eri mieltä johtopäätöksestäsi. Olen ’ lisännyt vastaukseeni osan kumoamaan kantasi. Katso mielipiteesi.

Cassuto kommentti 1.Mooseksen kirjaa :

Sitten miehet alkoivat jälleen kutsua Herran nimeä – ei esimerkki paronomasiasta: yllä luemme ja hän kutsui nimeään Enosh ksi. Tässä on sekä kielen että teeman rinnakkaisuus: ihmistä kutsutaan hänelle sopivalla nimellä – Enosh; ja Jumalaa kutsutaan hänelle sopivalla nimellä – Herra [YHWH].

(Tämä on sama rinnakkaisuus, jonka Jon Ericson huomautti vastauksessaan.)

… Ilmaus kutsua Herran nimeä ei välttämättä tarkoita rituaalia. Se on yleinen lause, joka välittää vain ajatuksen kutsumisesta ilmoittamatta kutsun merkitystä tai tarkoitusta. Ne voivat vaihdella olosuhteiden mukaan, ja ne voidaan määrittää vain kontekstin perusteella. Jopa Jumalasta itsestään on mahdollista sanoa, että Hän vetoaa [E.V. julistaa] Herran nimeä (2. Moos. xxxiii 19; xxxiv 5–6), ja on ilmeistä, että sellaisella kutsulla ei ole samaa luonnetta kuin ihmisten lausumalla. Myös tässä tapauksessa ilmaisu on ymmärrettävä kontekstin mukaan. Kain ei voinut opettaa jälkeläisilleen tuntemaan Herraa ja vetoamaan Hänen nimensä, toisin sanoen puhumaan Hänelle nimenomaisella nimityksellään ja tuntemaan henkilökohtaisen läheisyytensä, sillä hänen oli pakko, kuten todettiin, piiloutua jatkuvasti kasvojensa edessä. Herra. Israelilaisten näkemä vastakohta Herran nimen huutamisen ja Herran kasvoista irtautumisen välillä [i. e. läsnäolo] osoittaa Isa. lxiv 7 [heprea, jae 6]: Ei ole ketään, joka vetoaa nimesi. . . sillä olet piilottanut kasvosi meiltä . Aadamin ja Eevan osalta olemme jo huomauttaneet edellisen jakeen kommentoinnissamme, miksi he eivät pystyneet surunsa aikana kutsumaan Herran nimeä ja joutuivat rajoittumaan nimeen Elohim. Mutta Enoshin syntymän jälkeen, kun Aadam ja Eeva havaitsivat, että heille ei ollut syntynyt vain kolmas poika korvaamaan kaksi ensimmäistä poikaa, jotka he olivat menettäneet, vaan että heille oli lisäkompensointina annettu myös pojanpoika kolmas poika, muodostaen uuden sukupolven alun ja tuoden alkavaa toivoa tulevaisuudesta, heitä lohdutettiin surusta.He tunsivat jälleen heidän siunauksestaan, joka lepäsi heidän kotonaan, Herran läheisyydestä, ja jälleen kerran he pystyivät huutamaan Herran nimeä uskonnollisessa ilossa.
Tämä tulkinta soveltuu hyvin sanan jae. Adverbi Sitten ei voi viitata Enoshin elinaikaan, kuten yleensä pidetään, vaan vain siihen, mikä on aiemmin mainittu, nimittäin aikaan, jolloin Enosh syntyi. Verbin הוּחַל huhal suhteen on pidettävä mielessä, että klassisessa heprean kielessä ei tehdä eroa toiminnan alkuperäisen suorittamisen ja sen toistamisen välillä. Aivan kuten verbi ana bana voi tarkoittaa sekä rakentaa että rakentaa uudelleen, niin verbi eh hehel voi tarkoittaa alkamista ja uudelleen aloittamista; tässä se merkitsee uudelleen aloittamista.
Sitten miehet alkoivat jälleen käyttää Herran nimeä – onnellinen loppu ja rinnakkaisuus seuraavan osan (vi 8) päättymiseen: Mutta Nooa löysi suosiota Herran silmissä .

Kommentit

• Onko sinulla mahdollisuutta tiivistää tämä omin sanoin tai ainakin lisätä siihen analyysi? Ainoastaan lainausvastaus on tuskin parempi kuin vain linkkivastaus – alkuperäinen sisältö on oikeasti sivuston sisältö.

Ja myös Setille syntyi poika; ja hän kutsui nimensä Enos: sitten miehet ( ḥālal ) alkoivat huutaa Herran nimeä. – 1.Mooseksen kirja 4:26 (KJV)

Edellä oleva lause ” sitten alkoi miehet ” käännetään yhdestä sanasta ḥālal . Ruskea-kuljettaja-Briggs-hepreankielinen ja englanninkielinen sanasto:

ḥālal:

saastuttavat, saastuttavat, rienaavat

Vanhan testamentin teologinen sanakirja:

660 חָלַל (ḥālal) I, haava (kohtalokkaasti), porattu läpi, lävistää. Selviytyminen arabiaksi ḥalla ” lävistää. ” esiintyy yhdeksänkymmentäkuusi kertaa, mukaan lukien johdannaiset.

Näyttää siltä, että tänä ajankohtana näyttää siltä, että miehet alkoivat pilkata Jahven nimeä, joku, jolla on hepreankielinen tausta, toivottavasti pystyy tuomaan asiaan selkeyden.

Kommentit

• Tervetuloa raamatulliseen hermeneutiikkaamme Q & Sivustollemme, Richard! Se ’ on erittäin mielenkiintoinen havainto. Vahvat ’ s näyttävät tukevan sinua tässä.

Tässä on koko jae:

”Ja Sethille syntyi hänelle myös poika; ja hän kutsui häntä nimi Enos: sitten ihmiset alkoivat huutaa Herran nimeä. ” Genesis 4:26 NKJV

tai

”Sethille syntyi myös poika, ja hän kutsui hänen nimensä Enos. Siihen aikaan ihmiset alkoivat huutaa Herran nimeä. ” Mooseksen kirja 4:26 RSV

Tekstissä sanotaan ”kutsu lordin nimeä ” Herra on yleensä käännetään nimellä Yĕhovah. He kutsuivat Yĕhovaa, ei jotakin geneeristä jumalaa.

Asiayhteyttä tarkasteltaessa lausunto ilmestyy heti Enochin ilmoituksen jälkeen. Tästä seuraa, että ihmiset alkoivat huutaa Jumalan nimeä Henokin uskon vuoksi (Heprealaisille 11: 5).

Kommentit

• Tervetuloa Raamatun hermeneutiikka!
• Luulen, että olet väärässä siitä, että Enos on sama henkilö kuin Enokki. Seuraavassa luvussa sanotaan, että Enok on Enos ’ pojanpojanpoika. Joten heprealaiset eivät todellakaan ’ t puhu lainkaan tälle jakeelle.