Kuinka Jumalan ' lepo seitsemäntenä päivänä ymmärretään perinteisesti? [suljettu]

Kuten vihjaat, Jumalan ei tarvinnut levätä. Mutta hän päätti, ilmeisesti meille mallina:

2. Mooseksen kirja 20: 8-11

“Muista sapattipäivä pitämällä se pyhänä. Kuusi päivää sinun on tehtävä työtä ja tehtävä kaikki työt, mutta seitsemäs päivä on sapatti Herralle, sinun Jumalallesi. Sinulla ei saa tehdä mitään työtä, et sinä, poikasi tai tyttäresi, poika- tai naispuolinen palvelijasi, eläimiäsi tai ulkomaalaisia, jotka asuvat kaupungeissasi. Sillä kuuden päivän aikana Herra loi taivaat ja maan, meren ja kaiken, mikä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Siksi Herra siunasi sapatin ja pyhitti sen.

Tämä ei ole ainoa kerta, kun Jumala on tehnyt jotain, mitä hän ei tehnyt tarve antaa meille esimerkki. Toinen tapa oli, kun Jeesus kastettiin ( Matteus 3: 13-15 ).

Seitsemäntenä päivänä lepäävä Jumala ei osoita, että Hän oli ”väsynyt” tai tarvitsi jotenkin lepoa, vaan on vain tapa ilmaista, että Hän oli suorittanut Hänen luomistyönsä.

Monet (luultavasti pääasiassa vanhat maan kreacionistit ) uskovat, että elämme nyt ”seitsemäntenä päivänä”, koska 1. Mooseksen kertomuksessa ei koskaan sanota, että seitsemäs päivä päättyi (kuten muiden 6 päivän kohdalla) .Tässä mielessä Jumala ei selvästikään lepoa siinä mielessä, että hän ei tee mitään – Hän on edelleen Hän on koko ihmishistorian, mukaan lukien Kristuksen lähettämisen työ, jne. Hän yksinkertaisesti lepää luomistyöstä.

Jakeen tulkinnassa ei sanota, että Jumalan on tarvinnut levätä; mutta Jumala lopetti luomistyönsä seitsemäntenä päivänä.

1. Mooseksen kirja 2: 2 Ja seitsemäntenä päivänä Jumala viimeisteli tekemänsä työn ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän teki oli tehnyt.

Käännettynä hepreankielisellä sanalla ”u • ishbth” on yksi päämäärittelyistä ”lopettaa tai lopettaa”. Joten ymmärrys on, että Jumala ”lopetti” työnsä; Hän ”lopetti” luomisen seitsemäntenä päivänä.

Kun Jumala sanoi: ”Olkoon valo”, valo ilmestyi. Hän vain puhui luomisen olemassaolosta. Kaikkialla Raamattu kuvaa Jumalaa kaikkivoipana – hänellä on kaikki valta – eikä sillä ole paljon järkeä, että hänen täytyisi levätä. Se ei ole tämän jakeen tai sanan tarkoitus.

Koska Jumala lopetti työnsä sinä päivänä, israelilaisten piti lopettaa työnsä sapattina.

Vastaukseni tässä on mukautus osaan vastauksestani liittyvään kysymykseen Hermeneutics.SE-sivustossa:

”Lepon” tarkoitus

Kahdessa kirjassaan (lueteltu alla) John H. Walton tarkastelee 1. Mooseksen kirjaa 1.1–2.3 sen yhtäläisyyksien mukaan muinaisten Lähi-idän ”luomismyytteihin” (ANE tästä eteenpäin), suullisia vihjeitä nykyaikaisilla tai niihin liittyvillä heprealaisilla kirjoituksilla jne. Yksi 1.Mooseksen kirjan 1. tekstin kahdesta päätavoitteesta voidaan jälleen määrittää sanallisilla vihjeillä ja kirjallisella rinnakkaisuudella muiden ANE-luomismyyttien kanssa. näyttää syntyvän maailman ja ihmiskunnan ja päättyy temppelin luomiseen jumalalle Mardukille:

"Below the firmament, whose grounding I have made firm, A house I shall build, let it be the abode of my pleasure. Within it I shall establish its holy place, I shall appoint my holy chambers, I shall establish my kingship" (*Enuma Elish* 5.121-124). "We will make a shrine, whose name will be a byword, your chamber that shall be our stopping place, we shall find rest therein" (*Enuma Elish* 6.51-52). 

Huumorin luomisen huipentuma maailma oli temppelin luominen, joka olisi ”lepopaikkana” korkeimmalle jumalakuningas Mardukille.

Genesis 2.2-3 kuvaa päivän seitsemän päivää. luomisviikko. Tässä vaiheessa ”taivaat ja maa olivat valmiit” jo, joten seitsemäs päivä ei ole minkään luominen. Sen sijaan seitsemäs päivä antaa merkityksen sille, mikä on juuri luotu: Jumala tulee ”lepäämään”.

Vetoamalla muihin hepreankielisiin teksteihin Walton toteaa, että ”jumalallinen lepo” ANE-ajatuksessa tapahtuu aina temppelissä. Yksi keskeinen raamatullinen teksti, joka tukee tätä väitettä, on psalmi 132.7–14:

"Let us go to his dwelling-place; let us worship at his footstool." Rise up, O Lord, and go to your resting-place, you and the ark of your might. Let your priests be clothed with righteousness, and let your faithful shout for joy. For your servant David"s sake do not turn away the face of your anointed one. The Lord swore to David a sure oath from which he will not turn back: "One of the sons of your body I will set on your throne. If your sons keep my covenant and my decrees that I shall teach them, their sons also, for evermore, shall sit on your throne." For the Lord has chosen Zion; he has desired it for his habitation: "This is my resting-place for ever; here I will reside, for I have desired it." (Psalm 132.7-14, NRSV translation) 

Tämän kohdan eri kohdista käy selvästi ilmi, että kirjailija kuvaa Jerusalemin temppeliä: siinä on liitonarkki, se sillä on pappeja, sillä on yhteys Daavidiin ja se sijaitsee Siionissa. Ja se kutsuu Jerusalemin temppeliä Jumalan ”asuinpaikaksi” ja ”lepopaikaksi”; Jumala ”asui” ja ”lepäsi” temppelissään.

Näin muinainen maailma yksinkertaisesti koki ”jumalallisen levon”.

Miksi Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä? Koska hän oli asettumassa äskettäin rakennettuun kotiinsa. Kuva Jumalasta ”lepää” seitsemäntenä päivänä 1. Mooseksen kirjan 1 kontekstissa kertoo meille, että hänen juuri luomansa maailmankaikkeuden oli tarkoitus toimia hänen ”temppelinä”, ihmiskunnan ollessa temppelikuvake, joka heijastaa hänen kuvaansa (eli ”Jumalan kuvaa”) siihen ”temppeliin”.

Resurssit

John H. Walton, Muinainen Lähi-idän ajatus ja Vanha testamentti: Esittely heprean raamatun käsitteellisestä maailmasta .

John H. Walton , Genesis Onen kadonnut maailma .

Luulen, että Jumala lepää seitsemäs päivä oli osittain antaa meille esimerkki seurattavaksi.

Se on merkki minun ja israelilaisten välillä ikuisesti, sillä kuuden päivän aikana Herra teki taivaat ja maan, ja seitsemäntenä päivänä hän pidättäytyi työstä ja lepäsi. – 2.Mooseksen kirja 3:17, NIV

Se on mielenkiintoista huomata, että vuosien varrella tehty tutkimus on osoittanut, että me ihmiset tarvitsemme aikaa levätä ja luoda uudelleen. Meitä ei ole luotu lähtemään täyteen, 24/7. Psykologisessa kirjallisuudessa puhutaan usein taukojen pitämisestä hyvänä tapana vähentää stressiä. Aikaa levätä antaa kehollemme aikaa luoda itsensä uudelleen. Jopa painoharjoittelussa ja kehonrakennuksessa esiintyy lepokäsite: älä työskentele samaa lihasryhmää joka päivä ( Painonnosto 101 ).

Mielemme tarvitsee myös aikaa levätä. Monille ihmisille pelkästään vaikean ongelman syrjäyttäminen on avain vastauksen löytämiseen.

On mielenkiintoista ajatella, että varaamalla erityinen pyhä päivä Jumalan puolesta meille annetaan myös mahdollisuus luoda itsemme uudelleen Hänen kuvakseen. Se antaa meille päivän pysähtyä ja pestä meidät Sanan vedellä. Se antaa meille mahdollisuuden nähdä asioita Jumalan näkökulmasta, ei omaa rajallista näkemystämme.

Toinen mielenkiintoinen asia on tarkastella seitsemän lepojakson teemavaihtoehtoja.

Tämä lepoaihe seitsemän hengen ryhmissä ei rajoitu pelkästään sapatin lepoon. Se löytyy myös muinaisista peltojen istutussäännöistä.

mutta seitsemäntenä vuotena anna maan makaamattomana ja käyttämättömänä. Sitten köyhät kansasi joukosta voivat saada siitä ruokaa, ja villieläimet voivat syödä mitä jättävät. Tee sama viinitarhasi ja oliivitarhasi kanssa. > – 2.Mooseksen kirja 23:11, NIV

Kun Israel kypsyi, se unohti antaa pelloille levätä joka seitsemäs vuosi. Lopulta se tarttui heihin.

Maa nautti sapatin lepoaikoista; koko autioajansa se lepäsi, kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli täytetty Herran sana, jonka Jeremia puhui. – 2.Aikakirja 36:21, NIV

Tavallaan Jeesus asettui tämä asia sanoillaan Markuksen 2: 27: ssä, jossa Hän sanoi:

”” Sapatti on tehty ihmisille, ei ihmisille sapattina. ””

Syy siihen, että Jumala ”lepäsi” luomisen seitsemäntenä päivänä, oli meidän, ei Hänen, eduksi. Hän asetti meille noudatettavan mallin antamalla käskyn työskennellä kuusi päivää ja levätä yhden.

Niin tärkeä kuin työ onkin, se ei ole elämän loppu ja oleminen. Meidän on etsittävä tasapainoa kaikessa, ja varata aika palvomaan Jumalaa paikallisessa uskovien kokouksessa ei ole pelkästään keskeinen osa palvontapalvelumme, vaan se on myös tärkeä keino saada henkiset akut latautumaan tulevaksi viikoksi. Sunnuntaina, perinteisenä päivänä, monet kristityt ”menevät kirkkoon” siitä lähtien, kun Kristus on noussut ylösnousemuksesta viikon ensimmäisenä päivänä, me annamme takaisin Jumalalle laulamalla Hänen ylistystään ja juhlimalla Hänen uskollisuuttaan ja hyvyyttään kuluneen viikon aikana, ja me saamme voimaa aloittaa uusi viikko uudella hengellisellä voimalla Jumalan tahdon tekemiseksi yksilöllisesti ja ruumiillisesti.

Seitsemäntenä / ensimmäisenä päivänä työskenteleminen ei ole syntiä, kuten Jeesus huomautti. Hän, joka on sapatin herra, asetti imprimaturinsa ”hyvää tekemiseen” sapattina (ks. Matteus 12, Markus 2 ja Luukas 6). Tuo hyöty voi hyvin liittyä toisaalta palkkatyöhön tai toisaalta auttaa Kristuksen veljeä tai sisarta muuttamaan uuteen huoneistoon.Kuitenkin heti, kun alamme laiminlyödä omaa ja muiden loukkaantumista, kun kokoamme itsemme yhdessä paikalliseen seurakuntaan, on vaarana menettää se tasapaino, jonka Jumala haluaa meille kaikille.