Vertaamalla sanojen määrää espanjaksi ja englanniksi

Kattava luettelo sanoista millä tahansa kielellä on hankala tai mahdoton laatia murreerojen vuoksi, sillä englannilla ei ole espanjan kaltaista sääntelyviranomaista (ja jopa espanjan kanssa on slangia, jota RAE ei t tunnista) ja niin edelleen.

DRAE koostuu 83 431 merkinnästä (lähde) , kun taas Websterin kolmas uusi kansainvälinen sanakirja on lyhentämätön noin 470 000 merkintää (lähde) . Se on vähän alle kuusi kertaa niin monta sanaa, vaikka onkin otettava huomioon, että RAE ei tallenna alueellisia murre- ja slangisanoja.

Sanaston osalta SpanishDict väittää, että keskimääräisen espanjankielisen sanasto on 10000 sanaa, mutta yksinkertainen keskustelu vaatii vain 1000 sanaa. Englanniksi kysymys Amazonin Askville mainitsee tutkimuksen, jonka mukaan konservatiivinen arvio korkeakoulututkinnon suorittaneiden sanastosta on noin 20 000 sanaa, ja ESL-yritys väittää että 15 000 sanan pitäisi olla riittävä lukemaan 98% teksteistä ja että 3000 sanaa riittää toimeentuloon vähintään.

Joten vaikka englannilla voi olla monta kertaa enemmän sanoja kuin espanjalla (tai ainakin ”virallinen” versio, jonka RAE tallentaa), englannin sanasto on kaiken kaikkiaan paljon suurempi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että espanjan kieli on vähemmän ”ilmeikäs”, vaikka joskus se voi olla joskus sanallisempaa, ihmiset löytävät aina tapan sanoa, mitä haluavat sanoa, ja he ”kolikoivat sanan, jos eivät” Minulla ei ole yhtä käytettävää. (Itse asiassa englannin harkittu lainasanojen käyttö voi olla yksi syy sen sanastoon, joka on niin massiivinen.) Ja kaikki kielet muuttuvat jatkuvasti ihmisten ja kulttuurin muuttuessa, joten muutamassa vuodessa se voisi hyvin No, että tässä annetut tiedot ovat vanhentuneita.

Kommentit

• Hieno vastaus, mutta ohitit tärkeän lauseen espanjan kielellä heidän 10000 luvusta: Tämä numero on sama riippumatta siitä, mitä kieltä henkilö puhuu. Joten heidän mukaansa tämä pätee myös englannille tai muulle kielelle.

Tämä on jotenkin laajennettu kommentti ja täydennys pikemminkin kuin vastaus (olen jo äänestänyt Ashenin vastauksen).

Sanojen kokonaismäärä sanakirja tai yliopiston tai peruskeskustelun sanojen kokonaismäärä on joskus puolueellinen sanan merkityksen vuoksi. Otetaan yksi esimerkki monista: kirjoituskone v / s «máquina de escribir» . Englanninkielinen vastine on sana, joka on substantiivi ”type”, verbi ”to” kirjoita ”ja loppuliite” -er ”(jotain, joka kirjoittaa tyyppejä), mutta siitä tulee yksi sana, jolla on oma sanakirjamerkintä. Espanjan vastine koostuu myös kolmesta leksemasta (kielen sisältöyksikkö, mukaan lukien sanat, juuret ja lisäosat), vain, että jokainen sanasto on oma sana eikä käsitteessä ole erillistä merkintää sanakirjassa. Kirjaimellinen käännös englanniksi olisi ”kone kirjoittamista varten”. Sama käsite, sama määrä sanastoja, mutta yksi sanakirjamerkintä enemmän yhdellä kielellä kuin toisessa.

Toisaalta sanakirjan sanat ovat enimmäkseen juuria: sanan kieltäytymätön muoto. Joten sanakirjassa on sana ”koira”, mutta ei sanaa ”koirat” ”Ja sana” (kävellä) ”, mutta ei sanoja” kävelee ”,” käveli ”,” kävely ”.

Sanamuotojen määrä espanjaksi on paljon suurempi kuin numero sana muunnelmia englanniksi. Espanjan kielen tavallisella verbillä on yli 50 taivutusmuotoa verrattuna neljään eri muotoon englanniksi. Adjektiivien ja artikkeleiden lukumäärä ja sukupuoli Sukupuolen poikkeama substantiiveissa lisää joskus ylimääräisiä merkityksiä. Pronominiverbit, joilla on siirretty merkitys lisäämättä erilaista sanaa sanakirjamerkinnöiksi jne.

Lisäksi englannilla on epäsäännöllisempiä monikkomuotoja, jotka ansaitsevat erilaisen sanastomerkinnän kuin yksittäinen vastine, ja jopa epäsäännöllisillä espanjankielisillä verbeillä on monia malleja sanakirjan kirjoittajat eivät välitä tarjoamasta kaikkein epäsäännöllisimpiä muotoja sanakirjamerkinnöinä.

Joten eroa sanojen laskemisessa on se, mitä määrität sanaksi (ja miten kieli toimii leksemien ja sanojen kartoituksessa) ja mitä lasketaan erilaisiksi sanoiksi.

Toinen ero sanakirjan pituudessa on sanakirjan tekijät. Espanjan kielellä on hyvin keskitetty ja yleensä konservatiivinen elin, joka säätelee espanjan kielen virallisen sanakirjan sisältöä: Real Academia de la Lengua Diccionario de la lengua española ( RAE). Riippumattomat sanakirjoittajat ja tuotemerkit eivät mene liian kauas RAE: n sanakirjasta. Vaikka RAE oli keskeinen kieliakatemia, viime vuosiin saakka RAE oli enimmäkseen espanjalainen instituutio (espanjalainen kuin espanja), kun taas muiden espanjankielisten maiden kieliakatemiat olivat Kuninkaallisen akatemian alaiset. Hyvin alueelliset sanat tietyltä Espanjan alueelta Espanjassa ovat alttiimpia pääsemään viralliseen sanakirjaan (vg « altor » ) kuin sanat, joita käytetään laajemmin Latinalaisessa Amerikassa. Ennen Internetin aikakauden läsnäoloa RAE: n prosessi hyväksyä uusi termi, joko espanjaksi luotu, muulta kieleltä lainattu tai slangi millä tahansa alueella espanjankielinen maailma oli hidas prosessi, joka painotettiin painetun teoksen painoksilla ja keskitettiin Espanjaan. Prosessi on muuttunut ja tällä hetkellä on hyväksytty monia uusia sanoja, kuten «tuit» (tweet) .

Englanninkielisten sanakirjojen kirjoittajat ovat yleensä olleet liberaaleja hyväksymällä uusia sanoja, koska niillä on enemmän kuvaava kuin ohjeellinen lähestymistapa.He haluavat, että sanakirjan käyttäjät tietävät, mitä tämä englanninkielisen kirjoittajan hämärässä tekstissä oleva hämärä sana tarkoittaa, sen sijaan, että sanovat sanakirjan käyttäjille, mikä on sanan oikea muoto ja käyttö.

Joten miten lasket sanat ( «máquina de escribir» v / s “type-writ-er”) ja kuinka lasket erilliset sanat ( «caminar, camino, caminasa, caminando, caminase, caminó, caminara, caminará, caminado jne. » v / s” kävellä, kävelee, käveli, kävellä ”) vaikuttaa yliopistotasolle tai rentoon keskusteluun tarvittavien sanojen määrään. Sanakirjan tekijyys ja kriteerit lisäävät myös eron sanakirjoiksi laskettuihin sanoihin. Kaikki tämä vaikuttamatta kummankin kielen yleiseen ilmaisuvoimaan.